Talous-Sanomat 1.12.1999

Tervetuloa 2000-luku

Uuden vuosituhannen alkaessa Suomi on monin tavoin parempi ja hienompi maa kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Maa on avautunut Eurooppaan, ilmapiiri on vapautunut ja elämä täynnä mahdollisuuksia. Yrittäminenkään ei ole enää häpeä, kuten oli vielä 1970-luvulla, vaan nyt sitä jopa arvostetaan.

Kansainvälinen kilpailukykymme on hyvä ja Suomi on vihdoin onnistunut profiloimaan itsensä puujaloilla seisovasta neljän markan maasta hitech-osaajaksi. Suomi tunnetaan Nokiasta ja kännyköistä, mutta myös nettikäytöstä ja muusta tietotekniikasta. Kymmenet pienet, usein nuorten pyörittämät innovatiiviset yritykset ovat aivan kansainvälistymisen kynnyksellä ja tulevat aikanaan toistamaan Datafellowsin menestystarinan.

Kansainväliset ja arvovaltaiset bisneslehdet ovat nostaneet Suomen tulevaisuuden maaksi ja kirjoittavat meistä ylistäviä juttuja. Näiden juttujen vaikutus Suomi-kuvan kohottamisessa on sata kertaa merkittävämpi kuin se, että Monacossa asuva Hakkinen voittaa McLarenille formuloiden maailmanmestaruuden.

Suomi ja kansalaisten arvot ovat muuttuneet hätkähdyttävän nopeasti. Kun vielä kymmenen vuotta sitten puhuttiin solidaarisuudesta, nyt päivän teemoja ovat miljoonaoptiot ja palkkaerojen kasvattaminen. Suomeen verrattuna ruotsalaisten arvot ja maa itse eivät ole muuttuneet mihinkään; maa on edelleen 70-lukulainen sosiaalidemokraattinen kansankoti.

Kyky nopeaan muutokseen on Suomelle sekä etu että haitta. Nopean muutoskyvyn ansiosta olemme omaksuneet sähköpostin, kännyköiden ja netin käytön Keski-Euroopan maita nopeammin. Etumatka näillä aloilla on pystytty kääntämään varsin hyvin myös kansainväliseksi kilpailueduksi.

Mutta nopeuteen liittyy myös vauhtisokeuden vaara, sillä Suomi heilahtaa helposti ääripäästä toiseen. Vapaan markkinatalouden ihannointi on esimerkiksi herättänyt halun supistaa ilmaisia kirjasto- ja koulutuspalveluita, vaikka juuri niitä Suomen on kiittäminen tietoyhteiskunnan rakentamisesta. Suomalaisten kielitaito, koulutustaso, lukuinto ja kansainvälisiä asioita kohtaan tuntema yleinen kiinnostus ovat suoraa seurausta erinomaisesta koulu- ja kirjastojärjestelmästä. Karsimisen sijaan niitä pitää jatkossa vahvistaa.

Toinen ongelma on mielipiteiden vähyys. Pieneen maahan tuntuu mahtuvan vain yksi ajatus kerrallaan, eikä asioista käydä oikeaa keskustelua. Ne harvat, jotka uskaltavat ajatuksineen poiketa valtavirrasta, vaietaan hiljaiseksi. Erityisesti keskustelun puute tuntuu vaivaavan tärkeitä tieto- ja viestintätekniikan aloja, joilla insinöörit ovat saaneet lähes vapaat kädet. Kuitenkin pelisääntöjen luominen tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa varten vaatisi niin insinöörien kuin humanistienkin yhteistyötä. Tietoyhteiskunnan toteutumista ei pitäisi jättää pelkkien markkinavoimien tehtäväksi.

Uusi vuosituhat tuo mukaan uusia haasteita. Hitech-yhtiöiden menestys tuo maahan runsaasti vaurautta, joka kasaantuu vain harvojen käsiin. Suomi uhkaa jakautua Yhdysvaltojen tapaan menestyjiin ja häviäjiin, ellei harvoille sektoreille kasaantuvaa menestystä pystytä jakamaan nykyistä tasaisemmin.

Jakaminen ei ole helppoa, koska rajattoman kilpailun maailmassa yritykset ja osaajat voivat helposti siirtyä maasta toiseen. Suomen kannalta suuri kysymys on siinä, miten järjestää verotus ja palveluiden hinnoittelu niin, että alan huippuosaajat pysyvät Suomessa. Linus Torvaldsin ohella maan ovat jo jättäneet Alex Nieminen ja Johan Helsingius.

Pelkkä puhdas luonto ja turvallisuus eivät riitä pitämään osaajia Suomessa. Ellemme pysy mukana maiden välisessä kilpailussa, yhä useammat 2000-luvun tekijät tulevat ilmaisen koulutuksen saatuaan tekemään torvaldsit ja muuttamaan joko Yhdysvaltoihin tai Euroopan hitech-keskuksiin.

<takaisin