Talous-Sanomat 3.11.1999

Internet ja yksityisyyden suoja

Olin pari viikkoa sitten puhumassa Yhdysvalloissa. Paikallista yleisöä kiinnostivat tiedot Suomen ennätyksellisestä Internet-käytöstä sekä varsinkin kännykkäkulttuuri, joka saa nuoret rustaamaan tekstiviestejä satojen markkojen edestä kuukaudessa.

Kaikki meni hyvin, kunnes tuli yleisökysymysten aika. Ei ollut yllätys, että eräs ensimmäisiä kysymyksiä oli "How do you see the privacy issue?". Teki mieli vastata että "No, we don't see it".

Vaikka Suomi on Internet-maailman tilastoykkönen, yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset on meillä monen muun tärkeän kysymyksen tavoin sivuutettu kokonaan. Keskustelua tietoverkkomaailman peruskysymyksistä ei yksinkertaisesti käydä.

Olisi korkea aika herättää sitä. Yksityisyys on nimittäin tietoyhteiskunnan keskeisiä peruspilareita. Yhdysvalloissa asia on jatkuvasti esillä - osittain maan yksilönvapautta korostavan perinteen, osaksi puutteellisen lainsäädännön vuoksi. Tietoa kuluttajista saa kerätä ja hyödyntää lähes vapaasti.

Eurooppalaiset lait henkilörekistereistä ovat paljon tiukemmat. Joskus jopa liiankin tiukat, sillä ne estävät viranomaisten välistä tiedonkulkua ja eräiden yleishyödyllisten palvelujen toteuttamisen. Silti myös Suomessa on tilanteita, joissa kuluttajan ei kannata liikaa luottaa lain antamaan suojaan, vaan valvoa itse tietojensa luovutusta.

Useimmat osaavat jo varoa Internetissä tapahtuvaa henkilötietojen keräämistä. Eräät jopa pelkäävät, että heidän surffaustaan valvotaan järjestelmällisesti ja että keksit siirtävät luottamuksellista tietoa omasta koneesta verkkopalveluun. Nämä pelot ovat turhia.

Konkreettiset uhkat yksityisyydelle ovat paljon lähempänä. Esimerkiksi kauppaliikkeiden kanta-asiakaskortit mahdollistavat korttia vinguttavien asiakkaiden täydellisen profiloinnin. Kun sama kortti vielä toimii usean eri alan kaupassa, sillä tehdyistä ostoksista voi tietokoneen avulla luoda täydellisen läpileikkauksen asiakkaan elämästä ja perheestä.

Tietojen keräys kiinnostaa ensi sijassa juuri kauppiaita, koska markkinointi tulee jatkossa yhä kalliimmaksi. Eri medioiden ja tv-kanavien käyttäjiksi pirstoutuvaa yleisöä ei enää tavoita entiseen tapaan yhdellä ainoalla mainoksella suositun ohjelman väliajoilla. Tietojen kerääminen nyt mahdollistaa tulevaisuudessa täydellisen täsmämarkkinoinnin, jossa aiemman ostohistorian perusteella mainokset voidaan kohdistaa jokaiselle asiakkaalle erikseen joko maapostilla, sähköpostilla tai tekstiviestinä.

Tietojen keräämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa. Asiakkaiden pitää kuitenkin ymmärtää, mihin he tietoja luovuttaessaan sitoutuvat ja miten arvokkaita heistä kerättävät tiedot voivat olla. Kanta-asiakkaille myönnettävä muutaman promillen ostohyvitys on täysin riittämätön korvaus.

Pahimmillaan privacy-asioiden unohtaminen voi olla hienojen sovellusten myynnin este. Taloussanomissa kerrottiin syyskuussa suomalaisesta kondomiautomaatista, jossa maksu suoritetaan kolikoiden sijaan kännykällä. Vain soitto puhelimella automaattiin ja varmuusväline putoaa käteen. Ei tarvitse pelätä, että vahinko sattuisi sopivien kolikkojen puuttumisen vuoksi.

Suomalaisten insinöörien mielestä epäilemättä hieno vientituote, mutta ainakin amerikkalaisille on turha tarjota järjestelmää, joka paljastaa kondomin ostajan puhelinnumeron ja lisää tiedot ostoksista puhelinlaskun erittelyyn. WAPin ja langattoman netin huumassa leijuvien suomalaisinsinöörien pitäisi tiedostaa, että asioilla on myös yhteiskunnallinen ja psykologinen puolensa.

Se taas olisi helpompaa, jos asioista keskusteltaisiin julkisuudessa.

<takaisin