Talous-Sanomat 27.10.1999

Tietoyhteiskunta tukahduttaa maaltapakoa

Kansanedustaja Martti Tiuri hämmästytti kirjoituksellaan Tietoyhteiskunta luo maaltapakoa (Helsingin Sanomat 10.10.99). Tiurin mukaan väestön keskittyminen muutamaan kasvukeskukseen on seurausta Suomen kehittymisestä tietoyhteiskunnaksi. Tiurin mielestä vain yliopistojen yhteyteen syntyvät osaamiskeskittymät voivat tuottaa tietoyhteiskunnassa menestymiseen tarvittavia tuotteita ja palveluita.

Tiurin näkemys on yksinkertaistettu ja keinotekoinen. Syy maaseudun työpaikkojen vähenemiseen ei johdu tietoyhteiskuntakehityksestä, vaan yleisestä kilpailun kiristymisestä globalisaation myötä. Haja-asutusalueet eivät pysty perinteisillä välineillä ja työtavoilla kilpailemaan nopeudessa ja tuotantokustannuksissa kasvukeskusten kanssa.

Tietotekniikka ei kuitenkaan ole tämän kehityksen syy, vaan pikemminkin sen lääke. Tietotekniikan avulla voidaan vähentää maantieteellisten etäisyyksien merkitystä, jolloin maaseutukin muuttuisi jälleen kilpailukykyiseksi. Viihtyvyyttä voitaisiin parantaa käyttämällä tietotekniikkaa ennakkoluulottomasti ja luomalla sen avulla välillä jo kadonneet sisältö-, kauppa- kuin viranomaispalvelutkin kaikkialle Suomeen.

Tietoyhteiskunnassa tehtävä työ ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan, joten ihmisen ei tarvitse muuttaa työn perässä, vaan työ muuttaa ihmisen perässä. Vaikkapa asiantuntija- ja sisältötuotannon tehtävät voitaisiin hajauttaa tekniikan avulla kaikkialle Suomeen.

Hajauttamisen esteenä ei ole tekniikkaa, vaan asenteet ja puutteelliset työn mittaus- ja palkitsemisjärjestelmät - tietotyötä kun ei voi mitata kellokortilla eikä työpaikalla vietettyjen tuntien määrällä. Tiurin ajatus siitä, että vain fyysinen läheisyys voi synnyttää osaamiskeskittymiä, on vanhanaikainen eikä ota huomioon tietoverkon olemusta. Esimerkkejä hajautetuista, eri puolilla maailmaa luoduista projekteista on useita - tunnetuimpana niistä Linux. Sitä ovat koodanneet yhdessä tuhannet ihmiset, joista suurin osa ei ole koskaan nähnyt toisiaan. Hallittu tietoyhteiskuntakehitys ei siis ole uhka maaseudulle vaan pikemminkin päinvastoin.

Tietotekniikka pitäisi nähdä osana laajempaa aluepolitiikkaa. Sen esteenä tuntuvat usein olevan poliitikkojen vanhanaikaiset ajattelutavat ja puutteellinen tieto nykytekniikan mahdollisuuksista. Toivottavasti kansanedustajien nuori sukupolvi on asioista paremmin perillä.

Tuoreimman esimerkin näköalojen puutteesta antoi Suvi-Anne Siimes ehdottaessaan, että Soneran myynnistä kertyneet rahat pitäisi käyttää valtion johdolla tapahtuvien verkkoyhteyksien rakentamiseen eri puolille Suomea. Ehdotus on hämmästyttävä maassa, jonka verkkoinfrastuktuuria pidetään eräänä maailman kehittyneimmistä. Bitti kulkee jo nyt edullisesti ja nopeasti kaikkialle Suomeen.

Se, ettei Suomessa ole osattu hyödyntää tietoverkkoja riittävästi, ei johdu yhteyksien puutteesta tai hitaudesta, vaan ideoiden, rohkeuden ja riskipääomien puutteesta. Jos Sonera-myynnin rahoilla haluttaisiin kehittää Suomea tietoyhteiskuntana, rahat pitäisi linjojen vetämisen sijasta panostaa palveluiden kehittämiseen ja ideoiden jalostamiseen.

Siimeksen ehdotus on paljastava. Jos poliitikkojen tietämys tietotekniikasta laajemminkin on tätä tasoa, ei ole ihme, ettei sitä osata nähdä yhteiskunnallisena mahdollisuutena. Poliitikkojen puheet Suomesta kehittyneenä tietoyhteiskuntana lienevät siis pelkkiä korulauseita.

<takaisin