Talous-Sanomat 30.10.1998

Tietokoneohjelmat eivät ole autoja

Atro Mäkilä moitti kirjoituksessaan (Kirjoittajavieras, Taloussanomat 28.10.98) Microsoftia rulettia pyörittäväksi rahakoneeksi, jonka ohjelmat muuttuvat aina vain isommiksi ja hankalammiksi käyttää. Jos kerran vuonna 1978 hankitun pikku-Fiatin voi vaihtaa 16 vuotta uudempaan Fordiin ilman, että käyttäjä joutuu uudelleen autokouluun, miksei sama onnistu tietotekniikassa, kysyi Mäkilä.

Mäkilä tekee virheen rinnastaessaan perinteistä teollisuutta edustavan autoalan ja modernin ohjelmistoteollisuuden. Siinä, missä autojen tekninen kehitys vakiintui jo kymmeniä vuosia sitten niin pitkälle, että nykyään myytävät autot eivät ainoastaan toimi samalla tavalla, vaan jopa näyttävätkin samanlaisilta, tietotekniikka elää vielä nopean kehityksen aikaa.

Tämän päivän ohjelmistoteollisuus elää samaa aikaa kuin autoteollisuus 1800-luvun lopussa. Silloin oli hyvinkin mahdollista, että uuden auton hankinta pakotti opettelemaan kaiken uudelleen, koska autojen tekniikka ei vielä ollut vakiintunut. Esimerkiksi ohjaukseen käytettiin toisissa autoissa rattia, toisissa tankoa.

Vielä suurempi ero liittyy teollisuuden luonteeseen. Jos autoja halutaan verrata tietotekniikkaan, kohteeksi pitää ottaa itse tietokoneet. Niissä on autojen tapaan liikkuvia ja kuluvia osia. Tämän vuoksi mikrot on autojen tapaan joskus pakko vaihtaa uusiin.

Mikron uusiminen ei auton tapaan vaadi uutta koulutusta, sillä kaikissa koneissa on samanlainen näppäimistö, levyasemat ja perustoiminnot. Ohjelmistoteollisuus valmistamat tuotteet poikkeavat useimmista muista siinä, että niitä voi monistaa rajattomasti ja ilman kustannuksia. Ne eivät myöskään kulu käytössä, vaan ovat periaatteessa ikuisia.

Autovalmistajat voivat luottaa siihen, että paraskin auto kuluu joskus loppuun ja ostaja hankkii uuden. Ohjelmistoteollisuudessa uusi ohjelma ostetaan vain, jos se on riittävän paljon aiempaa parempi ja kehittyneempi. Tästä syystä ohjelmia on pakko kehittää jatkuvasti.

Kehityksen ansiosta meillä on nyt automaattinen oikoluku ja monia muita ominaisuuksia, joista käyttäjät tuskin osasivat edes uneksia vielä 10 vuotta sitten.

Koska ohjelmat eivät fyysisesti kulu, niitä ei ole pakko vaihtaa. Itse taitoin hiljattain 900-sivuisen kirjani yli viisi vuotta vanhalla 16-bittisellä Ami Prolla, koska olen todennut sen luotettavaksi ja se sisältää kaikki tässä työssä tarvittavat ominaisuudet. Sitä paitsi se toimii uudessa tehomikrossa salamannopeasti.

Ohjelmistoteollisuus on silti kaikkia muuta kuin syytön, sillä ohjelmissa on luvattoman paljon virheitä eivätkä versiot ole riittävän hyvin yhteensopivia aiempien kanssa. Ongelmat on helpompi ymmärtää kun muistaa, että tekstinkäsittelyohjelmassa voi olla jopa 10 miljoonaa osaa (koodiriviä), kun niitä nykyaikaisessa autossa on vain pari tuhatta. Vikamahdollisuuksia on valtavasti enemmän.

Ja vaikka autot maksavat moninkertaisesti enemmän kuin ohjelmat, monissa autoissa on jo uusina laatuongelmia.

On myös sanottu, että ohjelmointi on nykyajan käsityötaitoa. Ohjelmat ovat kasvaneet nopeammin kuin tekijöiden käytettävissä olevat työvälineet ja -tavat. Tähän vakavaan perusongelmaan ei näytä olevan mitään välitöntä ratkaisua.

Ja vielä: monelle autoilijallekaan ei tekisi pahaa käydä koulunpenkillä vaikkapa 10 vuoden välein. Korttinsa 10-30 vuotta sitten saaneen kuljettajan taidot tai edes tiedot liikennesäännöistä eivät mitenkään voi enää olla ajan tasalla.

<takaisin